Iranissa rajut mielenilmaukset ovat jatkuneet jo parin viikon ajan, eikä loppua ole toistaiseksi näkyvissä.

Kyseessä ovat suurimmat mielenosoitukset vuoden 2022 jälkeen, jolloin Mahsa Aminin kuolema siveyspoliisin käsissä käynnisti laajan protestiliikkeen.

Tällä kertaa ilmassa on merkkejä siitä, että jotain isompaakin voi olla tekeillä.

Näin arvioivat Ulkopoliittisen instituutin johtava asiantuntija Olli Ruohomäki ja Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Joonas Maristo Ylen aamussa.

Protestit ovat aiempaa laajempia ja syvempiä ja ovat levinneet myös pienemmille paikkakunnille.

– Tämä kertoo siitä, että tavallinen väestö on täysin tympääntynyt ja kyllästynyt nykyiseen pappisregiimiin ja janoaa muutosta, Ruohomäki muotoilee.

Iranissa on nyt Ruohomäen mielestä kaikuja 2010-luvun arabikeväästä.

Protestit ovat lähteneet hintojen noususta

Protestien taustalla ovat syvä talouskriisi ja korkea inflaatio eli hintojen nousu. Ne ovat heikentäneet iranilaisten elinoloja.

Merkittävää on, että mielenosoitukset alkoivat Teheranin basaarista. Se on Iranin talouden hermokeskus, ja sen taloudellinen eliitti on perinteisesti tukenut hallintoa.

– Tämä on jo sinällään merkki siitä, että jotain vakavampaa saattaa olla tapahtumassa, Maristo sanoo.

Uutta on myös se, että useat ammattikunnat ovat liittyneet vastarintaan, ja esimerkiksi lääkärit tarjoavat somessa apuaan mielenosoittajille.

Nuoret eivät ole uskonnollisia

Iranilaiset eivät ole tyytymättömiä pelkästään talouteen vaan koko islamilaiseen pappisvaltaan.

Toisin kuin maan julkikuvasta voisi päätellä, uskonnon harjoittaminen ei ole kovin tärkeää etenkään nuorille.

Tästä on tehty myös kyselytutkimuksia, Maristo kertoo.

– Iranilaiset eivät ole erityisen uskonnollista kansaa.

Myös Ruohomäki sanoo, että teokratian eli pappisvallan aika on tulossa ehkä pikkuhiljaa loppuunsa.

Iranilla on nyt kolme vaihtoehtoa

Ruohomäki hahmottelee kolme mahdollista kehityskulkua.

Ensimmäinen skenaario on se, että mielenosoitukset jatkuvat ja pappisvalta alkaa horjua.

Toinen vaihtoehto on se, että turvallisuuskoneisto kiristää otettaan ja tukahduttaa mielenosoitukset väkivalloin. Iranin johto ei ole ilmaissut armoa mellakoitsijoille.

– Ongelma tässä on se, että jossain vaiheessa palataan skenaario ykköseen, eli haavat syvenevät ja ihmiset haluavat yhä enemmän muutosta, Ruohomäki sanoo.

Kolmas vaihtoehto on se, että nykyinen hallinto tekee myönnytyksiä, uudistaa maata ja parantaa suhteita länteen.

Nykyisellä pappishallinnolla on hyvin vihamieliset suhteet länsimaihin.

Ruohomäen mukaan on vaikea ennakoida, mikä kehityssuunta on todennäköisin.

Yhdysvaltojen toimet pelottavat nykyhallintoa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut tuestaan mielenosoittajille. Sillä on Mariston mukaan merkittävä psykologinen vaikutus.

Yhdysvaltojen toimet Venezuelassa ja aiemmat pommitukset Iranin ydinlaitoksia kohtaan luovat ”pelon varjoa” nykyiselle hallinnolle, hän arvioi.

Iranin turvallisuuskoneisto on kuitenkin vahvempi kuin Venezuelassa, Ruohomäki huomauttaa. Tästä syystä Venezuelan tapahtumien toistaminen Iranissa olisi paljon vaikeampaa, mutta ei mahdotonta.