Tutkimuksen valossa näyttää makrotasolla siltä, että kaikenlainen kulttuuriosallistuminen – niin korkeakulttuuri kuin kaikenlainen arkisempi osallistuminen, esimerkiksi elokuvissa käynti, aktiivinen ulkoilu tai lautapelien pelaaminen – näyttää kasautuvan samoille jo valmiiksi hyvinvoiville ja koulutetuille ihmisille. Haastattelututkimusten perusteella vähäistä kulttuuriosallistumista sanoittaa tyypillisesti uhmakas ulkopuolelle tipahtamisen puhetapa, ei niinkään rahan puute.
En tiiä, täältä on lähtenyt käytännössä kaikki vapaa-ajan paikat elokuvateatterista, tanssipaikoista, harrastepaikoista ja seuroista sen takia, kun ei ole rahaa pitää.
Aiemmin pääsi 7,5e elokuviin ja popparit ja limu mukaan 2,5e. Viimeksi maksoin 18e lipusta, 3e limusta ja poppareista 5e.
Aiemmin täällä urheilutalolta 1x 2h vuoro maksoi vuodessa 300e ja nykyään näyttäisi olevan 11e/h...
Leffoissa on myös nykyään se 10min mainoksia mukana. Tuntuvat myös pitenevän joka vuosi.
Missä leffassa on ollut vain 10? Ja kun olisivat edes trailereita..
Trailereiden kanssa se 15 tosiaan, mutta trailerit ovat mielestäni ok.
Mutta varmaan tärkein tekijä on se että draamaa ja spektaakkelia saa Internetistä loputtomiin halusi tai ei. Lehmä pieraisi, Trump torkahti, tekoäly mokasi, Putin huijasi, some kohahti, mitä mieltä on Teemu Selänne?
Kuka jaksaa leffoja katella kun todellisuus on yksi loputon farssi?
Olihan noita vartin verran jo yli 20v sitten.
Ei ollut mainoksia, vaan trailereita tulevista leffoista. Nykyään trailerien lisäksi on elokuvamaailmaan liittymättömiä mainoksia.
Kyllä oli ihan mainoksiakin.
Ei kyllä taatusti ollut.
Niin että ihan muuten vaan puhuttiin aina et skipataan ne.
Ei kaikissa teattereissa. On kait Lahdessakin vaihtoehtoja Finnkinolle? Oma suosikki Helsingissä on Kino Regina. 9€ liput, ei mainoksia ja tilaakin usein varsin mukavasti.
Vielä 2019 muistan käyneeni katsomassa Avengers Endgamen ja paikallisessa teatterissa oli kanta-asiakas hinta noin 7€ ja omat eväät oli sallittuja. Koronan jälkeen se systeemi romutettiin ja nyt kun viimeksi kävin katsomassa uuden Avatarin, niin lippu oli 20€, pysäköinti maksoi ja omat eväät oli kiellettyjä, joten ostin pienet popparit hintaan 4,95€. Vaimo oli vielä mukana, joten siihen vielä toinen 20€ hänen lipustaan. Eli ennen koronaa päästiin noin 14€ kahdestaan leffaan ja nyt hinta oli lähemmäs 50€. Sitten kun tulevaisuudessa lapset vielä kasvaa ja haluaa mukaan, niin mua rupee vähän hirvittämään noi summat.
Ei, en mene ryystämään keppanaa jätkien kanssa lautapelin varjolla. Menen kulttuuriosallistumaan.
Tästä tullaan saamaan paljon iloa irti.
Kaljanryystämisessä ei ole mitään vikaa, mutta onko sitä pakko pilata lautapeleillä? Ovatko ihmiset niin koukussa, etteivät voi pitää hauskaa ilman lautapelejä? Onko muiden tapaaminen vain tekosyy päästä pelaamaan lautapelejä?
Lopeta.
Pelaan lautapelejä kun haluan ja voin lopettaa koska tahasa
Voitko ystävällisesti selittää miksi löysin tämän Kimble-nopan sun povitaskusta ja miksi naapurin Ritva oli nähnyt sut heittelemässä noppia Hakaniemen metroaseman penkillä?
Tässä taitaa olla senverran vakava tapaus ettei ne tainneet olla nopat. Näytti siltä että sielä pilkisti ark novan korttipakka ja terraforming marsin kuutioita. Pahalta näyttää.
Kaveri (nimi muutettu) oli niin pahassa koukussa, että kassajonossakin piti heittää D20-noppaa ja sen mukaan maksettiin ostokset tai otettiin juoksukaljat.
Se aina sanoi, että voi lopettaa larppauksen koska vaan, kunnes yhtenä päivänä nopan heitto johti vittuiluun väärälle krupieerille. Ei mennyt kuin hetki, ja
ambulanssikuskipelinjohtaja totesi, että osumapisteet ovat nollissa.Suremaan jäävät Make, level 15 barbaari, ja Sepi, level 17 velho.
Olen pelannt 100% lautapelejä ja pelannut 1000% lauta ja olen ihan kunnossa1!
Kyllä pitää nyt huolestua kansan lautepeliaddiktiosta!
Ongelmakäyttö saadaan hallintaan kun lautapeleille asetetaan 18 vuoden ikärajoitus ja niiden myyntiä rajoitetaan. Jatkossa kaupoista ei saa kuin kevyitä, alle 3v tarkoitettuja pelejä, aikuisille on valtion monopoli.
Tarkoitatko Monopoli?
Monopoli rikkoo perheitä. Kiellettävä!
T. nimimerkki Päivi.
Ja Monopoliin uusi pelinappula, Wolttikuskimopo!
Sehän vasta olsi sankariteko, jos samaan aikaan elävöittää sauna-, lautapeli- ja olutkulttuuria!
En tiennytkään että nopan heittely ja toisen maailmansodan miniatyyrilaivoilla pelaaminen viskin hörppimisen lomassa on nykään jo kulttuuria.
Jos ei kiinnosta lähteä ulos hikikomerosta, niin voi vaikka pelata netissä videopelejä. Kulttuuriosallistumista sekin.
Tämä on sitä todellista korkeakulttuuria.
"Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” Tuo huuto on Suomessa syyri, Mut mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri"
"Lasten säästöpossut täytyy avata vasaralla
Tai kylttyyri kyykkii housut kintuissa pusikossa paskalla"
"tulojen kasvu ei tietyn rajan ylitettyään enää ennusta osallistumista"
Korostus minun. Eli rahan puute on merkittävä tekijä köyhille mutta rikkailla tahtotila on tärkeämpi. Hyvä että sosiologian dosentti selvitti tämänkin asian.
800e/kk tulojen noustessa 1800e/kk tuloiksi, sillä on varmasti valtava vaikutus kulttuurin ja kaiken muun kulutukseen. Jos taas ei nyt mitään Warhammereita harrasta, niin 4000e/kk tulojen nousu 5000e/kk tuloiksi tuskin pahemmin vaikuttaa kulttuurimenoihin.
Tämähän se. Kävisin varmaan säännöllisesti oopperassa jos tulot riittäisi, mutta en kävisi päivittäin vaikka olisin miljonääri
Tahtotilan lisäksi pitää löytyä tai järjestää aikaa jostain, ja tulotason noustessa se pikemminkin laskee.
Miten vaikka ihan normaalituloisilla. Vai oletko sä yks näistä tän subreditin tyypeistä joidenka mielestä kaikki jotka ansaitsee yli 3 kiloa on rikkaita ryöstäjaporvareita?
Artikkelin kirjoittaja ei täsmentänyt millä tulotasolla raha lakkaa olemasta kulttuuririentoja rajoittava tekijä, sori.
Yli 3 kiloa mitä? Perunoita, kultaa, DRAM-kampoja? Mutta näin yleisellä tasolla sanoisin että ryöstäjäporvareita isompi ongelma ovat ne duunarit jotka nuolevat näiden saappaanpohjia joko siksi että ovat tarpeeksi tyhmiä luullakseen löytävänsä sieltä kultahippuja tai liian pelkurimaisia myöntääkseen nauttivansa alistettuna olemisesta ja tyydyttääkseen tarpeensa vähemmän tuhoisilla tavoilla. Ei Suomessa ole niin paljon Kokoomuspolitiikasta oikeasti hyötyviä että Orposta olisi heidän äänillään ministeri tullut.
Olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää tuosta "uhmakkaasta ulkopuolelle tipahtamisen puhetavasta". Onko kyse ihan oikeasti syrjäytyneistä, vaiko esimerkiksi paikallisen pankkikonttorin sulkemisesta hieman katkeroituneesta maaseudun hitsaajasta? Kirjoitus mainitsee pääosin koulutustason ja sukupuolen mitä tulee korrelaatioon, mutta ei yliopistokoulutuksen puuttuminen itsessään tee duunarista syrjäytynyttä tai ulkopuolelle tipahtanutta. Entä miksi ulkopuolelle tipahtanut ei jaksaisi edes ulkoilla tai käydä elokuvissa? Nyt mielipidekirjoitus ei avaa melkein ollenkaan syitä tällaiselle ulkopuolelle tipahtamiselle.
Varsinaisia syitä varmaan vaikea eritellä. Mutta hikikomori-ilmiö on yksi mahdollinen skenaario. Sitten on heitä jotka eivät pysty käymään yksin tavallaan vieraissa paikoissa. He jotka eivät saa mitään aikaiseksi. Ja varmasti niitäkin joilla se sisäinen diskurssi huono-osaisuudesta on niin vahva ettei jollain tasolla pysty enää toimimaan hyväosaisesti vaikka siihen annettaisiin mahdollisuus.
Mt-tapausten kanssa pyörineenä olen asiaa kyllä miettinyt. Täällä huono-osaiset pääsevät ilmaiseksi teatteriin yms., mutta käytännössä he jotka sitä eniten tarvitsisivat eivät sitä käytä. Sitten on se aktiivisten tavallaan opportunistien/tarjoushaukkojen joukko joka hyödyntää mahdollisuudet joita tarjotaan, mutta joille se ei enää tuo juurikaan altistamishyötyä tms. Että tavallaan suuri osa hyödyntämisestä on sellaista että ei enää tarvitsisi / ei olisi enää välttämätöntä. Se kyllä välillä ärsyttää kun he jotka sitä tarvitsisivat eivät sitä käytä. En ihmettelisi jos sisäisesti vielä valittaisivat siitä että ei ole varaa käydä, vaikka samaan aikaan eivät ota vastaan vaikka ilmaiseksi tarjotaan.
Samoin jäin kaipaamaan tarkennusta!!
Paljon lisää tietoa saa Riie Heikkilän kirjoittamasta palkitusta tietokirjasta Miksi lakkasimme lukemasta?
Löytyy varmasti esim. kirjastosta!
Eli syitä etsitään rahasta ja uhmakkaasta ulkopuolisuudesta.
Mää mietin tässä ihan vaan henkisiä voimavaroja. Ja jopa fyysisiä! Pienituloisuus ja varsinkin tulojen epävarmuus kun kuormittaa henkisesti, ja pienituloisilla on keskimäärin huonompi terveys kuin parempituloisilla. Niin jotenkin ajattelisin, että jos suuri osa psyykkisestä kaistasta kuluu stressaten vaikkapa nyt rahasta, ni on aika hankalaa saada sitä vallattua keskittyäkseen johonkin korkeakulttuuriin.
Mun syy kulttuuriin osallistumattomuudelle ei liene kovin yleistettävä, ku se pääosin on heikko terveys. Musta olis ehkä kiva käydä välillä ees leffassa, mutta keho ei kestä parin,kolmen tunnin istumista suht paikoillaan ja vielä niin että koko sen parin tunnin ajan pitäis jotain ymmärtääki näkemästään. Lukeminenkin on vähä raskasta, kun ei oikein aivokapasiteetti riitä. Syvälukutaito ei toimi kuin ehkä minuutteja kerrallaan - ymmärrän kyllä tekstin siis sinänsä, mutta rivien välistä en ymmärrä enää mitään.
Lopuks mä kuitenkin mietin, että selittääkö vähäistä osallistumista vain se osallistumattomien puhetapa, vai kenties myös osallistuvien. Siis varovaisesti tässä pohdiskelen elitismiä, snobbailua, portinvartijuutta- miksikä sitä nyt kutsuisikaan. Ja semmonen tietynlainen taidepuhe, myöskin, mikä rassas mua silloinkin kun alaa opiskelin.
Hyvinvoivat ja koulutetut ihmiset etsivät uusia ystäviä. Vitun lautapelit :D
Tää, mutta ilman ironiaa. En ole koskaan tajunnut miksi mukava illanvietto ja kuulumisten vaihtaminen pitää pilata moisella pakkopullalla joka vain hankaloittaa itse asiaan (siis kanssaihmisiin) keskittymistä.
Entä jos yksinkertaisesti tykkää pelata lautapelejä? Mielummin istun pari tuntia pelaamassa kavereiden kanssa kuin katson kotona leffaa tai pelaan videopelejä.
Olet kyllä melkoisessa vähemmistössä jos et ymmärrä sosiaalisten pelien vetoa. Pitkälti samoista syistähän noita lauta-, video- ja pallopelejä harrastetaan. Taitaa olla jopa puhuttu merkkinä älykkäästä elämänmuodosta moinen huvikseen leikkiminen...
Ymmärrän hyvin sosiaaliset pelit, mutta miksi tuota "tuijotetaan lautaa kun voitaisiin sen sijaan sosialisoida" koitetaan väkisin tuputtaa muille kuin niiden harrastajille? Se on vähän sama kuin joku sanoisi, että "tulen pitkästä aikaa käymään kaupungissa, mutta jos haluatte jutella. joudutte osallistumaan parin tunnin mittaiseen futispeliin pelaajana".
Sun sosiaaliset taidot taitaa olla vähän ruosteessa, jos yhdessä pelaaminen on susta aina vain "laudan tuijottamista"...
Ja kyllä, monet tykkää myös sosialisoida pelaamalla sitä futista kavereiden kanssa. Tai golfia. Tai dartsia. Ihan mikä ketäkin ja porukkaa kiinnostaa. Aika normaalia ihmisapinoiden käytöstä.
Lukemattomat kerrat oon käynyt pelaamassa lautapeleja ja pelannut meillä. Ikinä se ei ole ollut vaan "laudan tuijotusta". Eli oisko vika sit sun kavereissa tai sussa?
Ja eihän sitä joka kerta, kun nopeasti näkee kavereita, tarvitse niitä pelata, herranjumala :D Ei se silti niistä sen huonompia tee.
Parhaat lautapelit on niitä missä on sosiaalinen aspekti ja voittaa lupaamalla mitä lie kavereille salaa röökitauolla ja pettää ne sitten lopussa ja vie voiton kotiin.
Parhaat treffit elämässäni on ollut sellaiset, että ollaan treffikumppanin kanssa jutusteltu, vedetty ohrapirtelöä ja samalla pelattu jotain juottolasta löydettyä rennompaa lautapeliä. Se on kivaa oheistekemistä ja vie jännitystä pois.
Sama pätee with the bois.
Edit: Mää tykkään et joku Redditori jaksaa alanuolettaa, kun hänen mielestään toinen sosialisoi väärin. :D
Riippuu pelistä. Smart 10 tai Secret Hitlerin tapaiset on sellaisia että moni jaksaa jopa pelata niitä kun ei ole sitä ainaista Trivial Pursuitia tai jotain kuolettavan tylsää nopanheittoa.
Ongelmahan on nimenomaan se että ihmiset mieltää lautapelit näiden kiistatta heikkolaatuisten ikivihreiden kautta. Asiaa voisi ehkä helpottaa sillä, että joku lukisi monopolin säännöt ja niitä noudatettaisiin, mutta useimmat lautapelejä moittivat eivät ole ikinä pelanneet mitään esim. BGG top 100 listalta.
Monopoli on aivan paska peli vaikka kuinka pakkohuutokaupataan niitä tontteja.
Tarvitaan joku joka pelejä on enemmän pelannut valitsemaan porukalle sopiva, riippuen porukasta saattaa olla erittäin vaikeaa. Sitten se peli pitää vielä osata opettaa hyvin mikä on myös oma taitonsa.
Muutamia pelejä joita itse olen onnistuneesti opettanut "aloittelijoille":
Splendor
Codenames:pictures
Startups
Railroand Ink
Bohnanza
Yleensä homma menee niin, että joku porukan lautapeliharrastajista haluaa pelata jotain "laatupeliä", jossa pitää käytännössä tietää meta pärjätäkseen ja joka kestää 2-4 tuntia pelata. No ne ei-harrastajat on voitettu pelistä ulos 30 min kohdalla, kun eivät tienneet metaa ja harrastajat pelaavat keskenään lopun iltaa.
Itse suostun käytännössä pelaamaan vain jotain "kuolettavan tylsää nopanheittoa", joka on vähintään 95% tuurista kiinni ja pelin kesto on korkeintaan tunnin, jotta porukan huono-onnisetkaan eivät joudu kauaa katsomaan vierestä. Laatupelejä voi sitten pelata harrastajat keskenään, kun kaikilla on kiinnostusta opetella kunkin pelin meta ja siinä pääsee mittelemään taitojaan.
Pelejä tehtiin aikanaan sillä ajatuksella että lapset ei tiedä paremmasta ja Kimble riittää. Kun ottaa vähän asioista selvää, tuohon Kimblen ja 4 tunnin urakan väliin mahtuu paljon laadukkaita pelejä joissa eskarilaisetkin pärjää. Jos harrastaja tarkoittaa snobia niin olet ollut huonossa seurassa.
Lautapelit eivät kyllä yleensä illanviettoa paranna, kasvaa vain murhanhimon määrä ja lopulta vedetään sääntökirjat esiin ja aletaan kinaamaan yksityiskohdista.
Erimielisyydet ratkaistaan sitten pelaamalla saunaklonkkua joka on myös, teknisesti, lautapeli.
Laudepeli.
Jos joku osaa pelata Monopolia eikä osta jokaista tonttia jolle osuu niin se ei ole kinan aihe muille.
Se aiheuttaa sitten suuret riidat ja skismat kun Catanissa heitetään noppaa aina niin että se yksi saa kaikki tarvitsemansa resurssit ja ei tahdo vaihtaa mitään viljaa mun lampaisiin!
Hitto että on paskat pelivaihtoehdot, ihan vaan näitä ehdottaessa flippaisin heti pöydän. Kimble vielä puuttui listasta.
Vaihtoehtoja on paljon, nämä kaksi on vain niitä missä porukka ajattelee että huudetaan paljon ja missä oikeasti huudetaan vitusti.
Siis ei helvetti kun Catani on muuttunut meidän porukassa aivan liian kilpailumieliseksi vaikka olisi vain "nopeat Catanit tähän väliin". Sitten kaikki 6-8 tunnin Eclipset ja Dunet menee hyvällä fiiliksellä vaikka puukotetaan toisiamme koko ajan selkää.
Ei tartte kinata, kun Boardgame geekin forumeilla joku on kuitenkin kysynyt tätä ja pelin suunnittelija vastannut, miten on tarkoitus pelata.
Mitä se pelinsuunnittelija siitä muka tietää? Hänhän on se riemuidiootti joka laati huonot monitulkintaiset säännöt.
Ok.
Haastan Through The Ages (orkkis) peliin!
Joskus +10v sitten yksi kavereista otti kovaa herneen nenäänsä. Ymmärrettävää tavallaan, mutta itse koin joutuneeni syypääksi vaikka minä en se mulkku ollut :D. Tein häntä kohtaan agression joka olis tuhonnut hänen rakenteilla olevan ihmeen. No biggie. Mutta kaveri ei tästä tykännyt yhtään ja uhrasi lähes koko armeijansa puolustautuakseen. Koitettiin sanoa ettei kannata, kun ei se sitä ihmettä varmaan saa edes rakennettua valmiiksi eikä muutenkaan mikään oleellinen minkään kannalta. Noh. Seuraava pelaaja käytti tilaisuuden hyväkseen ja julisti sodan häntä kohtaan, eikä kohteella ollut mitään mahkuja yhdellä vuorolla pistää puolustuksia kuntoon. Siihen perään vielä viimeinen pelaaja teki jonkun vähäpätöisemmän agression. Kaverin peli oli aika lailla siinä. "Onpa vitun hienoa ajaa 50km tänne ja jätkät saatana kaikki pasko mut!"
On kyllä upea peli. Muistan kun ostin sen ja lauantai aamupäivällä alettiin pelaamaan nelistään. Kaksi peliä, 12h. Toki säännöt sisäistettynä huomattavasti ripeämpi peli.
Samanlaista ollut kun aikoinaan hesasta tulin viikonlopuksi böndeille kaverin luokse pelaamaan ensimmäistä kertaa Twilight Imperiumia. Aloituksessa tuuri oli huono, en osannut "optimaalista" metaa ja kaksi kaveria päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja valloittaa mun alueet. Loppuilta sitten katsoin peliä ja join viinaa. Oli aivan loistava ilta.
Yleensä suurimmat huudot on ollut Game of Thronesin lautapelissä kun kuusi tuntia pelattua (ja pienessä siivussa jo) joku tekeekin jonkun peliliikkeen joka ei heitäkään kapuloita vahvimman pelaajan rattaisiin ja vahvin pelaaja voittaakin vuoron lopussa. Huuto kestää sen puoli tuntia kunnes rupeamme jo tuhdimmassa siivussa analysoimaa peliä ja vuoroja tyyliin "jos Martel laivasto olisikin liikkunut 6. vuorolla Baratheon laivastao vastaan, se olisi estänyt Starkkien laivaston tulon 7. vuorolla ja niiden voiton".
Aah, täydellinen lautapeli-kokemus!
Ratkaisu: Lautapelit missä yhteistyö on se pointti. Tai pelit missä ei aktiivisesti voi muita sabotoida tai mitkä on muuten vaan simppeleitä. Wingspan ja sen kloonit on aika jees ja rauhallisia vaikka onkin PVP pelejä. Jokanen tekee omaa hommaansa ja lopussa lasketaan pisteet.
Jälleen kerran, kuulostaa enemmän ihmisten aiheuttamalta ongelmalta kuin lautapelien :D
Mielestäni tuollainen pieni kilpailullinen kinastelu ja säännöistä saivartelu kuuluu asiaan ja on jopa ihan hauskaa, jos se ei mene ilkeäksi tai liian tunteelliseksi.
Jos joillekin menee liikaa tunteisiin noi pelit ja ei osaa ottaa häviötä niin ne lautapelit ei varmaan ole se juttu sitten. Kuten sanoit niin jonkinlainen pieni kinastelu pelin aikana ja heti sen päätettyä on ihan hauskaa oikeassa porukassa jos samalla analysoidaan se peli miksi joku voitti (tuuria vai taitoa) ja miten se olisi voitu estää muiden pelaajien toimesta.
Riippuu, että pelataanko jotain hauskaa peliä, vai Carcassonea.
Meitsi tykkää Carcassonnesta, vaikken ikinä ole sitä voittanut... Niiden laattojen lätkiminen pöytään on jotenkin vaan terapeuttista.
Huomaa että kuka ei pistänyt työntekijöitä laiskottelemaan pelloille vaan rakensi kaupunkeja toisten pelaajien maanviljejöille ja on edelleen katkera tästä voitosta (yhdelle tutulle kävi näin ja sen jälkeen ei ole tahtonut pelata enää Carcassonea).
Tälläiset avaukset tarkastelevat kulttuuria mielestäni liian kapeasti. Tämä on muutenkin häirinnyt minua viime vuosien kulttuurikeskusteluissa.
Ensinnäkin: Jokainen ihminen kuluttaa/osallistuu/nauttii kulttuuria jollain tavoin. Kaikki eivät edes itse tajua minkälaista kulttuuria he kuluttavat ja tilannetta ei auta se, että kulttuuriin elitistisesti suhtautuvat tutkimukset portinvartijoivat sitä, mikä on oikeaa kulttuuria.
Kulttuuria voi olla se elokuvissa käynti, mutta myös YouTube-video jota katsotaan kotisohvalta. Sitä voi olla taidenäyttely, mutta niin on myös korttipelin pelaaminen porukalla baarin nurkkapöydässä.
En lisäksi itse tunnista "korkeakulttuuri" termillä olevan mitään arvoa. Kulttuurin kokeminen on täysin subjektiivista, eikä sen abstraktia "arvoa" (paitsi rahallista) voi mitata millään objektiivisella mittarilla. Itse arvostan D&D:n huomattavasti oopperaa tärkeämmäksi kulttuurin muodoksi, mutta en voi pakottaa ketään jakamaan mielipidettäni.
Tämä on muuten myös se syy miksi vastustan nykyisenmallisia kulttuuritukia. Ne painottuvat liikaa perinteisiin kulttuurin muotoihin, koska ne perustuvat jonkun vanhanaikaisen ihmisen henkilökohtaiseen näkemykseen siitä, mikä on tukemisen arvoista kulttuuria ja mikä ei. Nuo tuet tulisi jakaa reilummin, tai ei ollenkaan.
Miksi käydä elokuvissa, jos yhden lipun hinnalla (tai halvemmalla) saa kuukauden suoratoistosopimuksen, mikä takaa paremman elokuvakokemuksen ilman mainoksia ja häiritseviä teinejä?
Mä oon aatellut, että vois olla kiva käydä leffassa siks, ku (toivottavasti) siellä ei olis mitään muuta mihin tarttua kuin se elokuva. Niiku keskittymisen ja huomioimisen kannalta. Ku jos mä kotona oon yrittäny jotain suoratoistosta kattoo, ni siinä sit on myös jatkuvasti tietoinen että voisi katsoa jotain muutakin. Ni sit kattoo kymmenen minsaa ja päättää et tää kyl on paska, ja kokeilee kahta muuta, ja sit on et ÄH.
Tai sit onnistuukin valitsemaan leffan ja katsomaan sitä, mut sit huomaa tekemättömiä kotihommia, tai haluuki laittaa pyykkikoneen päälle et se pesee sen aikaa ku kattoo leffaa, ja siis härvää kaikkee muuta ja kattoo sitä leffaa jonku kymmenen minsaa kerrallaan.
Teinit ainakin välttää kun ei mene kattomaan Marvel-elokuvia sun muita mitä häiritsevät teinitkin katsoo. Musta on kiva käydä tuulettumassa ja laittaa hieno asukokonaisuus päälle ja mennä kaverien tai vaimon kanssa fyysisesti leffaan. Ei oo koskaan ollut häiritseviä teinejä meidän näytöksissä.
Ei tarvitsekaan. Mä katson kotona elokuvat, tilaan ostokset ja ruoat kotiin, kaljat on itse ostettuina edullisempia kuin baarissa (+kaverit vaatii välillä puhumaan), YouTubesta löytää ihan hyviä kotitreeneja ja opiskelukin onnistuu etänä.
Aktiivinen ulkoilu tarkoittanee tässä eri tapahtumissa käymistä.
Aktiivinen ulkoilu on kulttuuriosallistumista? Ok.
No siis, pandemiarajoitusten aikaanhan käytettiin vastakohtaa "kotoilu".
Koko ulkoilu-termi huvitti ennen tätäkin, tyyliin ai jumalauta, sunkin kodissa on ovi senkin ulkoilunharrastaja
Oishan sitä vähän matalampi kynnys kulttuuria harrastaa jos ei tarvitsis miettiä rahatilannetta vaan sitä mistä tykkää. Halpoja/ilmaisia vaihtoehtoja aina on, mutta olisi kiva kokeilla uuttakin.
Onhan sitä edullista kulttuuria tarjolla vaikka kuinka. Tuossa kun mainittiin elokuvat ”arkisempaan” kulttuurina, ja jos nyt ei puhuta Finnkinon riistohinnoista, niin pienempiin leffateattereihin pääsee vähän reilulla kympillä. Erilaisiin taidenäyttelyihin ja museoihin myös. Ns. Korkeakulttuuristakin pääsee nauttimaan halvimmillaan parilla kympillä vaikkapa sinfoniaorkesterin konserttiin, teatteriin tai oopperaan.
Toki on sitten ihan ilmaistakin tarjontaa, jos ei halua tai pysty tuota hintaa maksaa.
Paria kaupunkia lukuunottamatta taidenäyttelyt ja museot saa kierrettyä ilmaiseksi niinä vuoden parina päivänä, kun niissä on avoimet ovet. Ja hyvin ehtii, koska niissä ei keskimäärin ole mitään nähtävää.
Tämä museoiden ja näyttelyiden tyrkyttäminen on aivan turhaa. Jossain pienemmällä kylällä se näyttely on kirjastossa esillä olevat ristipistotyöt ja museo on kotiseutumuseo, jossa on aina sama puulusikka puisessa kulhossa.
No näinhän se on. Sivistyksen parissa sitten on enemmän sitä sivistystä, ja em. instansseissa nähtävää.
Museokortti on 86€/vuosi. Jos asuu Jyväskylää tai Kuopiota suuremmassa kaupungissa niin pääsee tuota korttia vinguttamalla kokemaan ihan kivasti taidetta, historiaa ja muuta kulttuuria ja maksaa reilun 7€/kk. Ihan pähkinöitä.
Asun tuota suuremmassa kaupungissa ja täällä on yks museo ympäri vuoden auki. Ei ois hirveesti rahalle vastinetta jos toi kortti kelpaa vaan museoihin.
Ja jos saa Kaikukortin, voi päästä ilmaiseksi, kunhan toinen osapuoli on mukana toiminnassa. Teattereihin tosin kannattaa ilmeisesti varautua ajoissa.
Eikös kirjastokortin saa nimellisellä euron parin maksulla kaikkialta Suomessa?
Toisaalta onko tässä "Maisterit lukekoon kirjojaan, mulle riittää X (ent. Twitter), siellä se tieto on!"
Että on siis änkyräihmisiä, joita ei lukeminen, vaan kiinnosta, vaikka olisi äänikirjoja, joita voi kuunnella vaikka ruokaa laittaessa, tai kävelylenkillä tms.
(Siis lukeminen oli mulle itselleni pakotie, kaikkea kiusaamista kohden. Kun luki kirjaa, niin oli "turvassa" vaikka huutelua tuli.)
Ei ole tarvinnut edes nimellistä maksua maksaa kirjastokortista missään kunnassa jossa olen asunut. Uusi kortti kadonneen tai rikkoutuneen tilalle on kyllä ollut maksullinen.
Mun muistaakseni kirjastokortti oli maksuton tässä nykysessä kotikaupungissani. Jos sen hukkaa ja tarttee uuden, ni sit se maksaa.
On myös sellaisia "änkyräihmisiä", jotka haluavat omistaa ne lukemansa kirjat ja lukea itselle sopivaan tahtiin eivätkä siksi käytä kirjaston palveluita.
No mikäs siinä!
Mutta heille jotka eivät tiedä: kirjastoissa on paljon muutakin, esim. omissa lähikirjastoissani taidenäyttelyitä, aikakausi- ja sanomalehtiä, vinyylilevyjä, lautapelejä, kirjailijoiden vierailuja, lukupiirejä, kieli-opintopiirejä, harrastusten kokeilukertoja, DVD.itä leffoista ja sarjoista joita ei ole suoratoistopalveluissa... Eli vaikka mieluummin ostaisikin romaaninsa itselleen, kannattaa piipahtaa kirjastoon.
Kirjastossa on myös se hyvä puoli että voi ilmaiseksi lainata esim. harrastuksiin liittyviä tietokirjoja joita voi vaikka tarvita johonkin yksittäiseen projektiin tai uuteen harrastukseen josta on vasta vähän kiinnostunut. Näin ei heti tarvitse ostaa kaikkea itselleen. Tai keittokirjoja voi napata kokkausinspiraatioon tai vaikka juhlia suunnitellessa.
Monista kirjastoista saa myös lainata esineitä, esim. rakennetutkan tai leijan tms, joita tarvitaan vain harvoin.
Todella matalalla kynnyksellä ja ilmaiseksi voi siis kokeilla vaikka mitä!
Mistä lähtien ulkoilu on "kulttuuriin osallistumista"?
Minulla se nimenomaa selittyy rahalla.
Elokuvissa en ole käynyt aikoihin koska 20e/lippu on mielestäni liikaa.
Teatterissa olen käynyt aikuisiälläni vain kerran koska on niin kallista.
Haluaisin käydä kuuntelemassa klassista musiikkia, mutta sitten katson lippujen hintoja ja jää sekin lysti.
Riippuen missä asut, niin voi olla että noihin kahteen viimeksi mainittuun saa kyllä lainata kausikortteja kotipaikkasi kirjastosta.
Kausikorttia en tosiaan ole tullut katsahtaneeksi, mutta Tampere-talon konsertteja kun selaa niin Tchaikovskyä olisi loppukuusta alkaen 37,5e. Tai Tampere Filharmonian Most Beloved Classics 38,5e. Ei tule noilla hinnoilla lähdettyä vaikka miten paljon koettaa järkeillä, että siinä on iso läjä ammattimuusikoita, jotka ansaitsisi palkkionsa.
Mutta laajemmin ei selity. Se on oikeastaan ihan sama miltä kantilta ilmiötä tarkastelee, niin sama näkyy. On kyse sitten yhdistystoiminnasta, kesäteattereista, kuorolaulusta, orkestereista tai ylipäätään mistään harrastuksista yms. niin sama sosioekonominen asema sieltä paistaa.
Metsästys ehkä ainoa poikkeus minkä tuohon tähän hätään keksin.
Kirjoittaja olettaa että tietynlaisiin harrastuksiin osallistuminen on jollain tapaa itseisarvo. Hymyilyttää.
Hyvinkoulutetut ja hyvinvoivat tapaavat olemaan myös hyvätuloisia...
Hot take: Kulttuuri ei tarvitse siis veroetuja eikä Veikkais/RAY rahaa, koska heillä on varaa maksaa omasta pussistaan. Vähävaraiset voisivat saada etusetelin/alennuksen tiskillä.
On myös perverssiä että että RAY-Veikkaus rahoittaa paljon sellaista kulttuuritoimintaa johon ei varmasti vähävaraisia osallistu samassa suhteessa kuin mitä RAY-Veikkaus vähävaraisilta rahoja kuppaa
Yksi syy kulttuurin valtionavustuksille on juuri se, että lippujen hinnat saadaan pidettyä alhaalla jotta kaikilla olisi varaa kuluttaa sitä. Eikä ainakaan minulla ole tietoa, että vain hyvätuloiset sitä kuluttaisivat. Kerro ihmeessä jos tällaista tietoa löytyy.
ärsuomen perinteitä kunnioittaen tekosivistynyttä keskustelua tutkimuksesta riittää vaikka itse kirjoitus nojaa titteleihin ja mutuun eikä linkkaa mihinkään tieteelliseen. Kyseessä on indeksien mukaan kevyen tason tutkija joka on saanut palstatilaa nostamalla eriarvoisuuden ainoaksi aiheekseen. Banaliteettibingo mitä tuloksiin tulee. Ja ne aiheet.. viimeisin käsittelee "algoritmien" vaikutuksia kirjastojen valikoimiin. Taitaa olla viimeisiä jotka luulevat että redditin ja muun tauhkan sijaan kansa käy kirjastoissa. Tutkimus jota haastaa onkin.... 80-luvulta...
Mutta hei, olihan tämä mainos HSssä.
Näin munanhajuisena nuhjupunkkarina ei kyllä kiinnosta osallistua suomalaiseen (korkea)kulttuuriin kun se on pääasiassa rikkaille naisille tehtyä tunnepumpulia. Ja jos on jotain "miehille" niin siellä sitten vain kerrotaan miten me ei itketä riittävästi ja kaikki paska on muutenkin meidän syytä.
Et ole väärässä.
Mistä tietää mikä (korkea)kulttuurin tuotos on suunnattu miehille ja mikä naisille?
Sisällöstä.
Saisinko pyytää konsultaatioapua, kun en tiedä ovatko esim. nämä minua kiinnostavat esitykset suunnattu miehille vai naisille, enkä siis tiedä voinko mennä niitä katsomaan?
Kansallisteatteri: Vanja
Helsingin kaupunginorkesteri: Vuodenajat
Ja kun ei oltu rajoittuneita pelkkään ”korkeakulttuurin,” niin entäs tämä Kino Reginan näytös elokuvasta Holy mountain?
Aina kun puhutaan Suomen kulttuurista, tulee aina mieleen tämä UITn Bolero parodia vuodelta 1995
”Meillä nykyään soi vain klassinen radio-”
”No ei kai??”
”…ei meillä saatu sitä kirjahyllyyn mahtumaan!”
”Nääs on se niin massiivinen..”
”Siis sika klassillinen 🙄”
Mä taidan olla uhmakas ulkopuolelle putoaja. Jollain keikoilla tulee käytyä sen verran että saa työsuhde-etuna tulevat kulttuurirahat käytettyä (kun omat liikuntaharrastukset ovat ilmaisia / niitä ei voi maksaa edenredillä), mutta onneksi keikkaliput on sen verran kalliita että ihan jatkuvasti ei tarvi rampata.
Päivittäinen kävely kulttuuria? Selvähän tuo
Syytän puhelimia ja sosiaalisten (kulttuuripaikkojen) katoamista, joiksi varmaan lähiökuppilat ynnä muut sosiaaliset paikat lasketaan.
Rahaa on ja tohtorin tutkintokin löytyy, mutta ei ole juuri kiinnostanut mennä ihmisten ilmoille. Katson mielummin yksin kotona scifiä TPB:stä.
Kerran pari vuodessa voi vaihteen vuoksi ottaa lennon johonkin, vuokrata auton ja ajella ympäriinsä maisemia katsellen, mutta siinäpä se.
Ihmisten ilmoille meneminen on vähän kuin jossain eläintarhassa käynti. Voihan sitä joskus hetken käydä apinoita katsomassa, jos tekee sen turvallisen etäisyyden päästä. Ei sitäkään toisaalta säännöllisesti jaksa ja valitettavasti lentoasemalle sekä ylipäätään ihmisten ilmoille menemiseen sisältyy aina riski infektioista.
Kulttuurin taso on laskenut todella rajusti 20 vuoden aikana. Siinä on todellinen syy.
Niin minkä kulttuurin taso? Kuvittelisin että teatteriesityksistä ja orkestereista tulee entistä taitavampia. Ohjelmistokin monipuolistunut.
Monipuolistunut on kyllä varmaan.
Jokainen sukupolvi sanoo samaa. Mikään ei ole pahentunut, et ole vain enää nuori.
Ihan kaikki on huonontunut kirjallisuudesta lähtien. Faktakirjallisuuskin on eräänlaista Wikipedian jatkoa. Ihmiset ovat rationaalisia intuitiivisesti, eli vaistoavat nopeasti kun johonkin ei enää kannata laittaa rahaa ja aikaa.
Jonkun on aina pakko toistaa tämä lause ilman mitään faktapohjaa.
Kulttuuri on paskaa, koska siitä päätetään sijoittajien kokoustiloissa tuotto edellä. Nykyaikana tuotto tarkoittaa tiktok- ja tekoälypaskaa. Käytännössä jokaisen eri kulttuurin osa-alueen ammattilaiset puhuvat tästä, eikä ole kyse mistään ikäkriisistä
Millaista kulttuuria kaipaisit?
Ei kyllä oikeen ole mitään kulttuuria mihin kiinnostaa kuluttaa rahaa.
Ei kiinnosta festarit, samaa musiikkia voi kuunnella puhelimesta ja olutta saa jääkaapista.
Missähän määrin kulttuurituotteiden sisällöillä on vaikutusta? Jos kokee olevansa ulkopuolinen, ei ehkä halua vahingossakaan altistaa itseään populaari- tai korkeakulttuurituotteelle, joka muistuttaa siitä, tai jonka muut kuluttajat samassa tilassa muistuttavat siitä.
Todella yllättävää ja jännittävää. Mistäköhän tällainen voisikaan johtua. En tiedä mutta ylimmilleen viety kilpailu ja kaiken omistamisen tavoittelulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, voit vaikka lukea tämän ostamalla palveluni ja hyväksymällä tuhatisivuisen, äärimmilleen hiotun lakiteknisen eepoksen.
Kirjoittaja rajaa kulttuurielämyksiä liian paljon niihin juttuihin, joita kuluttavat enemmän naiset ja korkeakoulutetut. Toki en myönnä, että ylipäätänsä nuo ryhmät kuluttavat enemmän kulttuuria, mutta eihän joku putkari tai muu äijäporukka lähde välttämättä oopperaan, vaikka oliskin varaa. Mut joku rymisevä punk-keikka voi olla eri asia.
Tässä nimenomaan tulee mun mielestä vitun tärkeäksi se, että kulttuuria tuetaan monipuolisesti. Alakulttuurit ja kaikki vähemmän kaupalliset ja vähemmän tienaaville kansanosille kohdistetut kulttuurielämykset on nimenomaan niitä tapoja, millä saadaan koko kansa kuluttamaan kultturia.
Niitä pitäisikin tukea paljon enemmän se sijasta, että revitään esim. Alakulttuurillisesti tärkeä skeittiparkki pois ja rakennetaan päälle keskiluokan kulttuuria tuottava viihdekeskus.
Kulttuuri eriarvoistuu, koska sitä eriarvoistetaan.
Olen tainnut käydä leffateatterissa viimeksi 2021. Suoratoistopalvelut ovat halvempia ja katsoa niitä kotona bokserit jalassa
Verotuksella ohjataan kulutusta. Verot tapissa => kulutus minimissä.
Mitä mielipidevaikuttamista tämä on? Totta kai kyseessä on rahan puute. Luuleeko Hesari että sen lukijat on idiootteja?
Senpä takiapa niihin pitää saada verohelpotuksia, kuten kaikkiin muihinkin hyvinvoivien palveluihin (yksityiset terveyspalvelut, sijoituspalvelut). :D
Luuleeko joku, että tämä maa on pahoinvoivia varten?
Korkeakulttuurin harrastamista rajoittaa korkekulttuurin keskittyminen pariin kaupunkiin. Kallista, jos asuu kauempana. Siksipä valtio maksaa siihenkin kymmeniä miljoonia tukia, mutta ei se pihtiputaalaisia auta.
Lonkalta veikkaisin, että varmaan jokaisesta yliopistokaupungista löytyy sinfonia-/kamariorkesteri, kaupunginteatteri ja pienempiäkin teattereita, museoita, näyttelyitä, jne. Ja ainakin osa noista löytyy pienemmistäkin kaupungeista. Toki jos valitsee asua pihtiputaalla, niin sitten pitää hyväksyä että moneen muuhunkin palveluun saattaa olla matkaa.
Siitähän se perskokkareiden riemu vasta repeäisi, jos kulttuuriin pitäisikin satsata tuntuvasti lisää valtion rahaa, jotta pihtiputaallekin saataisiin ooppera.